IHMISEN VAJAVAISUUDEN HYVÄKSYMISESTÄ

Kirjoitin eilen Trebbe Johnsonin radikaalin ilon menetelmästä luontosuruun liittyen. Johnson kuvasi luennollaan, kuinka menetelmä on auttanut häntä käsittelemään vaikeita asioita monella muullakin elämän osa-alueella, kuten läheisen sairastumisen ja poismenon suhteen.

Tämä saa miut pohtimaan ihmisen vajavaisuuden hyväksymistä. Kuinka miunkin on välillä todella vaikea hyväksyä ihmisyyden nykytilaa, joka mahdollistaa sodat ja lajitoverien tappamisen, puhumattakaan muiden luontoperheen jäsenten tappamisesta tai luontokadon mahdollistamisesta itsekkäisiin syihin vedoten. Tekee kipeää hyväksyä ihmisen vajavaisuus tässä historiallisessa ajassa. Mitä teemme toisillemme ja tälle planeetalle.

Ihmisen vajavaisuutta voi olla vaikea hyväksyä myös läheisissä, jotka toimivat vaikkapa huolimattomasti tai tavalla mikä ei edistä keskinäistä huolenpitoa ja tasa-arvoa. Puhumattakaan taas omasta vajavaisuudesta ihmisenä, mikä aiheuttaa kaikenmoista väärinkäsitystä ja oikukkaita elämäntilanteita, tai itsearvostuksen latistamista tai pahimmillaan jopa itse-sabotaasia (esim. jatkuva itsestä negatiivisesti ajatteleminen, omien mahdollisuuksien estäminen, elämän tarjoaman rakkauden kieltäminen, riippuvuuksista kiinni-pitäminen tms.) mikä estää omien potentiaalien kukoistuksen. Nyt kirjoitan siis yleisesti.

Radikaalin ilon menetelmällä tuntuu, kuin tämä kaikki saisi lisää happea ja ilmaa ympärilleen. 

En tee varsinaisesti mitään, mutta tajunta väreilee uusia aaltopituuksia.

Hyväksyn radikaalisti kaiken tilanteen, sellaisena kuin on.

On kuin olisi saavuttanut jonkun meditatiivisen tilan, jossa asiat ovat. Minä olen – kokemus.

Kyse on lopulta sydämen asiasta: Sydämellä on valtava kapasiteetti asioiden hyväksymiseen. Se kapasiteetti on rajaton. Siihen kapasiteettiin liittyy vajavaisuuden anteeksianto, ihmisen luonnollisen kehityskaaren tutkailu ja ihailu kaikesta siitä hyvästä, mitä olemme ihmiskuntana myös saaneet aikaan. Tai jos tuntuu siltä, että emme ole teoillamme vielä näyttäneet kaikkea sitä hyvää, niin ainakin ihailu siitä uskomattomasta mahdollisuudesta, mikä meille on annettu tehdä hyvää. Sekin potentiaali on aivan valtava. Meillä ihmisillä ei tule olemaan mitään innostavampaa, mielekkäämpää ja eheyttävämpää puuhaa tulevaisuudessa, kuin lähteä siitä hyvästä käsin edistämään maailman menoa. Jotta tämä ei jäisi vain ideaalisen puheen tasolle, tarvitsemme toki käytännönratkaisuja, joita niin kansalaisyhteiskunnan kuin tieteen aloilta poikii jatkuvasti. Yksi näistä on globaali ympäristö- ja rauhankasvatus, jonka pitäisi olla kansakuntien välillä tärkein keskustelunteema.  

Näen päivittäin ratkaisuja nykyongelmiin, ja näen ihmisten havahtumista itsessään ja suhteessa luontoon. Näen ihmisten kurottavan kohti omia juuriaan, ja kutsuvan apuun ongelmanratkaisuun yhteyksiä luonnosta ja esivanhempien ajoista alkaen. Näen ihmisten käyttävän älykkyyttään, intuitiotaan, herkkyyttään ja tunneälyään etsiäkseen nykyaikaisia käytännöllisiä menetelmiä ja ratkaisuja. Näen uutta tiedettä, joka sisältää lähestymistavan maailmaan, jossa tunnistetaan kaiken materiaalisen henkiset ja sielulliset ominaisuudet, tai niiden samanaikaisen olemassaolon erottamattomasti. Näen rakastavia, empaattisia, luontorakkaita ihmisiä, jotka kokoontuvat piireihin ja rummuttavat tajuntaan uutta/vanhaa tietoisuutta.

Tästä on hyvä jatkaa, rakkaat luontoperheen ystävät ja kanssakulkijat! <3

Ps. Tule yhdessä parantamaan maailmaa uuden vuoden retriitille Metsäkartanolle 29.12.-1.1.! Paikka on esteetön! Paikalla on myös koiraystäviä (allergiset huom.!). Retriitin aikana on mahdollisuus oppia myös kaikille sopiva Reiki-syvärentouttamismenetelmä, kuka haluaa sen oppia. Lisätiedot: https://www.karhuntalo.com/uuden-vuoden-reiki-retriitti