SHAMANISMI ON LUONTOYHTEYTTÄ JA ELÄVÄÄ KULTTUURIA

Mitä on shamanismi tai shamaanius?

Haluaisitko tietää lisää, mitä shamanismi on? Kuinka se voisi koskettaa sinua?

Yhteys vanhimpaan henkiseen kulttuuriin

Shamanismi koskettaa jokaista pohjoisen asukasta, sillä jokaisen täällä kauan kasvaneen oman kulttuurin juuret ulottuvat shamanistis-animistiseen traditioon ja tietäjyyden kansanperinteisiin. On elämää rikastavaa ja hyödyllistä oppia tuntemaan omista kulttuurisista ja henkisistä juuristaan. Suomalaisten, kuten naapurikansojemmekin, henkisen kulttuurin juuret olivat muinaisuskoiset tuhansia vuosia kestäneessä jatkumossa. Shamanistiset, animistiset, totemistiset, luonnonmyyttien ja karhukulttien maailmankuvat värittivät esivanhempiemme elämää. Ihmiset elivät luontokeskeisesti, ymmärtäen kokemuksellisesti jokaisen eläväisen luontokappaleen oman väen, oman elämänvoiman, mikä nostatti luontaista kunnioitusta tuota elämää kohtaan.

Animismi on kokemukseen perustuva ymmärrys siitä, että kaikilla olevaisilla on oma sielullinen puolensa ja tasa-arvoinen olemassa olon merkityksensä. Shamaaniudella tarkoitetaan luontohenkisyyttä, jossa ihminen on tasapainossa ekosysteemin kanssa. Shamaanius on parantajuutta, millä tarkoitetaan tuota tasapainotusta ja harmonian edesauttamista.

Luontohenkisyys tarkoittaa syvää luonnon kunnioittamista. Tällöin ajatellaan, että jokaisella luontokappaleella on oma tarkoituksensa, oma elämänsä ja oma haltijansa. Näin siis myös ihmisellä. Shamaaniudessa ihmisen hyvinvoinnin perusta on luonnossa. Ihminen saattaa kadottaa yhteyden luontoon, mutta voi aina löytää sinne takaisin. Ja niin tehdessään voi samalla löytää itsensä: Kuka hän on ja mikä on hänen oma elämäntehtävänsä tässä kaikkeudessa jossa olemme kaikki yhtäläisen tärkeänä osana.

Tänä päivänä esimerkiksi kalliomaalaukset ja vanhat pyhät paikat kuten esimerkiksi Juuan Porttilouhi tai Kolin kalliot ja luolat muistuttavat meitä tuosta ajasta. Ne voivat kuljettaa meitä takaisin tuohon ikiaikaiseen luontoyhteyteen ja sen luomaan turvaan. Uusin shamanistisesta maailmankuvasta kertova todiste on Humppilasta kesäkuussa löytynyt 4400 vuotta vanha käärmesauva. Se on neoliittisen kivikauden rituaalista esineistöä. Pohjois-Karjala on arkeologisesti merkittävää aluetta ja täältä löytyvät esimerkiksi Heinäveden kalliomaalaukset, sekä lukuisia jalka- ja pöytäkiviä.

Suomalaisen shamanismin tutkijat, kuten edesmennyt professori Anna-Leena Siikala, on kirjoittanut kirjassaan Suomalainen shamanismi (2017, SKS), kuinka shamanismi edustaa suomalaisten vanhinta arkaaista kulttuuriperintöä. Paitsi vanhin, kyseessä on mielestäni myös suomalaisten elävä kulttuuriperintö. Vaikka yhteinen historiamme koki uskonpuhdistuksen aikoja jolloin kotoperäinen kansanusko kiellettiin, on luontomme kuin pitkäikäinen kataja: Se on kuin pieni siemen, joka säilyi ikiroudan ajan. Kun ilmasto lämpeni, se alkoi kasvamaan luonnostaan sille kuuluvassa paikassa. Tämän vuoksi voimme havaita, kuinka yhä useampi suomalainen on alkanut havahtua omaan luontoonsa. Se on samalla havahtumista omaan itseensä ja oman kulttuurinsa sielulliseen perusolemukseen. Väitän, että meille suomalais-ugrilaisille, suomalaisille, tai kuten itse olen, pohjoiskarjalaisille, tuo kulttuurimme henkinen perusolemus on yhteydessä luontoon, sen kauneuteen, sen haltijoihin, sen pyhyyteen.

Ihmisen kokonaisuuden kokemus on sielu. Kun ihmisen keho (fyysinen puoli), tunnekeho, henkinen puoli ja mielenterveys ovat tasapainossa, ihmisen sielu pääsee kukoistamaan ja ihminen voi päästä kosketuksiin oman elämänsä merkityksen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa nimenomaan henkinen – ja täten sielullinen kokonaisuus – tarvitsee lisää huolenpitoa. Kuinka voisimme voida hyvin, jos emme tunne itseämme, yhteisöämme ja kulttuuriamme myös sen henkiseltä ulottuvuudelta? Shamanismilla voi olla sielunpalautuksellista merkitystä niin meille yksilöinä kuin yhteisönä, että kansanterveytemme ja kulttuurinen hyvinvointimme voi kukoistaa.

Pyhä vastavuoroisuus luonnossa

Shamanistinen elämänkatsomus perustuu pyhään vastavuoroisuuteen osana luontoa. Elämme kunnioittavassa, vastavuoroisessa suhteessa kaikkeen elävään ja olevaan ympärillämme, onpa kyse kalliosta, puusta, eläimestä, linnusta tai vesistöstä. Shamanismissa elämän nähdään pitävän yllä niin näkyväisiä kuin näkymättömiä puolia, joista näkyväistä on vain murto-osa maailmasta. Esimerkiksi tietoisuutemme, tajuntamme, tunteemme ja ajatuksemme ovat osa tuota näkymätöntä maailmaa, kuten sielumme tai henkemme. Ihmisen tietoisuudella tiedetään olevan eri ulottuvaisuuksia, joita shamanistisin työmenetelmin voidaan tutkia ja jonka kautta voimme lisätä tietoa, ymmärrystä ja lopulta elämänviisautta.

Shamanistiset työvälineet

Shamanistisella polulla opimme käyttämään erilaisia menetelmiä ja työvälineitä, joilla kommunikoimme niin näkyväisen kuin näkymättömän maailman kanssa ja joita käytämme tiedonhakuun ja parantamiseen. Opimme lisää shamaanin tehtävistä, joita tarkastelemme kokemuksellisesti maailmankaikkeuden eri elementtien kanssa. Shamaani on ennen kaikkea parantaja, joka parantajuudessaan käyttää hyödyksi tietoisuutta, rituaalia ja seremoniaa. Opimme lisää rituaaleista ja seremonioista. Jokainen voi iloita oman sisäisen parantajansa tutkiskelusta, ja samalla hakea elämänvoimaa ja inspiraatiota oman elämänpolkunsa tehtäviin. Pidetään itsestämme huolta, että voisimme parhaiten auttaa muita, luontoa ja kaikkea elämää.

Suomalaisen shamanismin työvälineistä uniikein maailman mittakaavassa on loitsu- ja runonlaulutraditiomme. Tämä on kuin pohjaton aarrearkku. Voit jo nyt hakea oman kotipaikkakuntasi tai sukuseutujesi loitsuja ja runoja käyttämällä hakukonetta osoitteessa: www.skvr.fi Mikä runo omilta sukuseuduiltasi sinua inspiroi eniten? Mielestäni siitä inspiraatiosta voi olla mielekästä ja kiinnostavaa aloittaa oma löytöretkesi kohti itseäsi, heimoasi ja kulttuuriasi.

Shamanistiset työvälineet, kuten yrtit, ovat aina sidoksissa siihen elinympäristöön, jossa asumme ja johon kuulumme. Työskentely on paikkasidonnaista, sillä kyseessä on luontoyhteydestä ponnistava tasapainoisuus ja juurevuus, mikä pitää meidät voimassamme kaikissa elämän tuulissa! Täten shamanistinen polkumme tulee viemään meidät kohti lähiluontoamme, sekä kenties retkille esivanhempien luonnon pyhille paikoille ja voimapaikoille.

Kun menemme tarpeeksi syvälle tässä tutkimusmatkassa, löydämme alkuperäiskulttuurillista viisautta ja yhteyttä, joka tuo meille kulttuurillista, kokonaisvaltaista ja henkistä hyvinvointia. Voimme iloita siitä keitä me olemme ja keitä naapurikansat ovat, ja kunnioittaa toinen toisiamme näillä pohjoisilla alueilla, osana samaa luontoperhettä tällä planeetalla. Tämän vuoksi laajemmassa mittakaavassa näen shamanismin merkityksen myös luontokeskeisen elämäntavan ja maailmanrauhan edistäjänä tänä aikana, kun suremme luontokatoa, ilmastonmuutosta ja sotia. Pidetään huolta itsestämme, toisistamme, yhteisöstämme, luonnostamme ja koko maailmasta!

Mitä shamanismi on tuonut minulle?

Olin kastettu ja rippikoulun käynyt luterilaisena kuten kaikki muutkin ikätoverini lapsuudessani. Olin kuitenkin lapsesta asti hyvin herkkä ja henkisistä asioista kiinnostunut, vaikka en silloin osannut jäsentää kokemustani. Ajattelin haluavani toimia aikuisena pappina, mutta en tiennyt minkälaisena pappina voisin toimia. Koulussa minulle ei opetettu mitään suomalaisesta kansanuskosta, ja kuulin shamanismista vasta yliopistoon päästyäni. Asuessani yli 13 vuotta Kööpenhaminassa, pääsin vihdoin tiibetinbuddhalaisten oppien äärelle, mitkä olivat kutsuneet minua kouluvuosista asti. Olin vuosikymmenen omistautunut tiibetinbuddhalainen harjoittaja, ennen kuin elämä ihmeellisesti kutsui shamanistiselle polulle. Olen havainnut, että useilla henkisillä harjoittajilla on tarve katsoa kauas, ennenkuin voi katsoa lähelle. Se on luonnollista ja hyödyllistä.

Siinä missä tiibetinbuddhalaisuus on mielen harjoittamista; mielentyyneyden ja myötätunnon harjoittamista, shamanismi toi minut oman henkisen kulttuurini juurille aiempaa syvempään luontoyhteyteen. Koen, että kokonaisvaltainen hyvinvointini on parantunut shamanismin myötä, ja olen löytänyt omien luonnollisten lahjakkuuksieni ja taitojeni äärelle. Olen saanut kunnian tavata vanhoja, viisaita, arvostettuja shamaaneja ympäri maailmaa, jotka ovat vaikuttaneet minuun hyvin paljon. Tämän vuoksi vaikutuspintani on paitsi suomalainen, myös kansainvälinen. Olen läheisessä yhteydessä pohjoisten perinteiden kantajiin, ja oppinut heiltä, jotka ovat toimineet vuosikymmeniä kansanparantajina tai shamanismin harjoittajina. Shamanismi on paikkasidonnaista, joten palattuani takaisin synnyinseuduilleni ja sukuni seuduille, alkoi henkisesti yhä maanläheisempi ja juurevampi ajanjakso. Kuinka minua onkaan nyt kiehtoneet kotoperäiset eläimemme, lintumme, kasvimme, puumme, saunamme, loitsumme, yrttimme – ja ennen kaikkea toinen toisemme ihmisinä ja saman luontoperheen tasa-arvoisina jäseninä! Erityisen ylpeä olen pohjoisesta saunakulttuuristamme, joka on parannusmenetelmistä yksi tehokkaimmista.

Haluan palvella ihmisläheisesti ja iloisesti kaikkia, ketkä tuntevat kutsua opiskella tai harjoitella ohjauksessani joko osana kurssiryhmää tai yksilöllisesti. Shamaaniudesta on todella paljon lisää kerrottavaa, ja jaan mieluusti kaikkea sitä, mitä olen oppinut tähän asti. Ota mieluusti yhteyttä!

Yhteystiedot:  

Helena Karhu, info@karhuntalo.com

TULEVAT SHAMANISMIN KURSSIT:

Tärkeää Karhun talon JÄRJESTÄMISTÄ shamanistisista kursseista:

Karhun talon kursseilla käytämme shamanistisina harjoitteina meditaatiota, mielikuvamatkoja, luonnossa olemista ja liikkumista, tanssia, rumpua, ääntelyä ja laulua. Kaikki kurssit ja retriitit ovat alkoholittomia ja päihteettömiä. Kursseilla ja retriiteillä syödään pääsääntöisesti terveellistä kasvisruokaa.

Karhun talon kurssilla voit tutustua shamanismiin ja harjoitella sitä helposti ymmärrettävästi, iloisesti, yhteisöllisesti ja turvallisesti ammattitaitoisessa ohjauksessa.

Tässä linkki artikkeliini AntroBlogi -julkaisussa syyskuussa 2020: