Yksinkertaisia ajatuksia tieteen ja shamanismin risteyskohdassa 3
Valmistelen tällä hetkellä esitystä pidettäväksi kurssiryhmälle yliopistolla. Haluan esitellä lyhyesti ja yleistajuisesti tutkimukseni aihepiiriä liittyen pohjoismaalaisten naisshamaanien näkijyyteen. Haluan erityisesti keskittyä kertomaan shamanistisen tietoisuuden luonteesta. Kurssiryhmä koostuu eri tieteenalojen opiskelijoista: Kuinka voisin lähestyä teemaa helpoiten?
Päätän aloittaa kertomalla yhdestä toisesta tietoisuuden tasosta, mistä meillä kaikilla on kokemusta relatiivisen arjen tason lisäksi. Päätän aloittaa kertomalla unista. Meillä kaikilla on ainakin jotain kokemusta unista. Jotkut meistä muistavat ne paremmin kuin toiset. Aloitan kertomalla valveunien tutkimuksesta.
Valveunet (lucid dreams) ovat unia, joissa uniennäkijä on tietoinen siitä, että hän näkee unta. Valveunessa voi toimia ”normaalin tietoisesti”. Psykologian professori Paul Tholey Frankfurtin yliopistosta on ollut valveunien tutkija ja hänen mukaansa valveuniin liittyy mm. tietoisuus unentilasta, muistista, päätöksentekokyvystä, ympäristöstä ja merkityksistä.
Kuuluisin valveunien (lucid dreaming) tutkija on lienee ollut amerikkalaisen psykofysiologi Stephen LaBerge. Hän valmistui vuonna 1980 tohtoriksi Standfordin yliopistosta aiheenaan valveunien tutkimus. Hän kehitti tekniikoita, joilla valveuniin astumista voi kehittää tietoisesti, sekä hän tutki valveunien maailmaa EEG-monitorien avulla, jossa unia tutkitaan REM-tasossa silmänliikekameran avulla. Hänen mukaansa valveunien merkitys on mm. kehittyneellä suoritusten tekokyvyllä. Hän käytti esimerkkinä mm. kirurgilääkäriä, joka pystyi valveunessa harjoittelemaan vaikeaa kirurgista operaatiota, ja tämän jälkeen pystyi selviämään siitä hienosti.
Itse opiskelin valveunia noin 10 vuotta sitten, kun osallistuin valveunien kurssille Kööpenhaminassa silloisten opettajieni kanssa. Kurssimme tapahtui paikallisessa tiibetinbuddhalaisessa keskuksessa, ja minulla oli jo takana jonkin verran meditatiivisia harjoituksia ja retriittejä opettajieni kanssa. Kurssi taisi kestää noin 2-3 kuukautta, tavaten kerran arki-iltana viikossa tai kahdessa. Minulla ei ollut ennen kurssia tietoisia kokemuksia valveunista. Olin kiinnostunut siitä, kuinka voisin käyttää myös yö- ja uniaikaa hyödyksi elämässäni. Olin myös motivoitunut ”heräämään” yhä monipuolisimmilla tasoilla tietoisuuden kehittämisen polullani.
Olin iloisesti hämmästynyt, kun jo ensimmäisen kurssi-illan jälkeen näin elämäni ensimmäisen tietoisen valveunen. Kurssin aikana opin tunnistamaan valveunet, pitkittämään niitä, ja löysin myös oman metodini pitkittämään valveuniani. Suurimpina kokemuksina valveunissa ovat olleet edesmenneiden rakkaiden sukulaisteni ja opettajien kohtaamiset, sekä se, että fyysiset lait eivät päde valveunien tasolla. En ole tosin vielä oppinut astumaan valveuneen tietoisesti unen tasolla, kuten LaBerge väittää mahdolliseksi, joten kehitettävää ilmeisesti vielä on. Päätän nyt harjoitella tätä ensi yönä 😊
Suosittelen kaikille unipäiväkirjan pitämistä, myös lapsille. Omilla lapsillani on ollut unipäiväkirjat koko elämänsä ajan. He saivat kurssini opettajilta unipäiväkirjat lahjaksi nimiäisjuhlissa. On syvästi kiehtovaa kuulla heidän unistaan, ollen läsnä myös tälle tasolle lasteni elämässä. Milloin joku oli viimeksi kiinnostunut unestasi? Lähetän sinulle äidillisen kiinnostuksen, ja toivotan hyvää päivää!