TAIKUUDEN TIETOISUUS JA TAIKUUDEN KULTTUURINEN MAISEMA
Kuuntelin vastikään hetken tanskalaisen noita-shamaani Annette Høstin online-luentoa, ja hän mainitsi jossain kohtaa termin ”cultural magic landcape” eli ”kulttuurinen taikuuden maisema”, jos käännän sen oikein. Sydämessäni pompahti heti, kuinka hieno termi tuo on. Kuinka vahva ”kulttuurinen taikuuden maisema” meillä onkaan täällä Pohjolassa! Ja kuinka rakas kulttuurinen taikuuden maisema on kotikonnuilla täällä Pohjois-Karjalassa!
Mieleni lähti vaeltamaan läpi Kolin huippujen, läpi luolien ja lovien, vaarojen huipuilta järvien rantoihin, kohti sammalia ja jäkäliä, havupuiden oksien läpi juoksien kuin loitsusanat mesimetsän siimeksessä. Kulttuurinen taikuuden maisema on minulle tätä syvältä maaperästä ja verisuonistamme nousevaa kulttuurisen tietoisuuden, laulujemme, noituuksiemme, käsitöidemme, tietämisen tapojemme ja luonnon elementtien synergiaa: Se on luonnon kauneutta, joka näyttää elämän merkitystä ja elämisen tarkoitusta tässä ekosysteemissä mihin olemme osaksi syntyneet.
Nykyisin erilaiset matkailuorganisaatiot käyttävät markkinoinnissaan termejä tästä maasta kuten ”Suomen sielu”, tai ”Myyttinen Koli”: niillä halutaan kenties kurkottaa kohti jotain, mikä sielullisesti vetoaa siihen pohjoisen luonnon ystävään, joka näille routamaille haluaa vaeltaa.
Samaan aikaan tuo sielu on uhattuna: me paikalliset luonnon ystävät täällä kauhulla seuraamme erilaisia datakeskus-hankkeita ja kaivosprojekteja, jotka uhkaavat tätä maan sielua, jonka osa saastumaton, rauhassa kasvava fyysinen luonto on. Tuohon sieluun tulisi syventyä kaikkein herkemmällä lempeydellä ja yhteydellä: Nämä luontoa rasittavat, ihmiskeskeiset hankkeet ovat kaikkea muuta kuin sitä. Tästä aiheesta lisää toisessa kirjoituksessa!
Nyt kuitenkin takaisin siihen taikuuden kulttuuriseen maisemaan, joka on haltioitunutta yhteyttä hengittävän luontoperheen jäsenen ja yhteisön todellisuus.
Luen antropologi ja high magician Susan Greenwoodin (2009) kirjaa Anthropology of Magic (suom. taikuuden antropologia), ja inspiroidun hänen käsityksestään, että taikuus on yksi ihmisen universaali tietoisuuden puoli. Hänen mukaansa taikuus on merkittävä osa ihmiskokemusta. Se vaikuttaa arkeemme ja se on olennainen tietämisen tapa. Hän kirjoittaa taikuuden tietoisuudesta tai taika-tietoisuudesta, riippuen miten termi magical consciousness käännetään. Greenwoodin mukaan tämä on mytopoettinen, laajentunut tietoisuus, mikä on mahdollista jokaiselle ihmisille.
Tässä taikuuden tietoisuudessa, henget / haltijat jakavat osittain samaa materiaalista ja kehollista todellisuutta ja mieltä ihmisten kanssa. Jaetussa tietoisuudessa, voimme kokea kehollisesti ja mielellisesti lähes mitä vain luonnossa: lintuperspektiivin, puuperspektiivin, eläinperspektiivin tai mitä tahansa. Tietoisuutemme laajentuu, kehomme ja mielemme tulee osaksi koko ekosysteemiä. Suomessa tätä kutsutaan myös haltioitumiseksi.
Greenwood haastatteli kirjaansa brittiläistä naisshamaania, joka kuvaa taikuuden tietoisuutta ja sen moniulotteisuutta (tämä on oma suomennokseni):
”Kun teen (shamanistista)matkaa, jakaudun moneen osaan: minä joka tekee – voimakas osa minua, joka on keskuksessaan, joka näkee itseni tekemässä; ja sen lisäksi on osa minua, joka tanssii pitääkseen tilaa, pitääkseen rajat avoimina, portinvartijana; ja lisäksi on kehoni, joka voi tanssia tai maata lattialla.”
Greenwoodin mukaan maaginen tietoisuus tai taikuuden tietoisuus luo emotionaalista merkitystä. Se on assosiatiivista ajattelua, joka perustuu aistiemme antamalle tiedolle kaiken yhteenkietoutuneisuudesta. Se on luovuutta, jossa elämän syvällisemmät kudelmat elämän ja kuoleman välillä voivat tulla koetuiksi. Greenwoodin näkemys taikuudesta poikkeaa täten joistakin aiemmista antropologeista kuten Malinowskista, jolle taikuus näyttäytyi vain psykologisina tekijöinä ja emotionaalisina reaktioina ilman järjen mukana oloa.
Shamaaniuden äärellä olemme taikuuden tietoisuuden kanssa tekemisissä. Uskon vahvasti, että kokonaisvaltainen hyvinvointimme niin yksilö- kuin yhteisötasoilla voi parantua, jos annamme taikuuden tietoisuudelle – eli yhteydelle ja merkitykselle – tilaa olemassaolossamme. Tätä tarvitaan tänä aikana, kun yhteyden katkeaminen on johtanut liian moniin ongelmiin maailmassa. Kun kehitämme taikuuden tietoisuutta: Olkaamme iloisia ja positiivisella tavalla ylpeitä siitä, että se on sydämemme valitsema suunta!
Valokuva: Harri Tarvainen / Visit Karelia