Shamaanin istuin (3)

Luonto näytti täydellisen shamaanin istuimen.

Erämaan keskellä, syrjäisen järven saaressa, vanhan väen muinaisilla asuinsijoilla.

Kuljin istuimen ohi

ja palasin takaisin:

Kääpiä

Hämähäkin seittejä

Varpuja

Mätäs

Ympärillä lensi pieniä hyönteisiä 

Kosteaa suoaluetta.

Se oli mitä upein paikka.

Istu tähän!

Vaan enpä istunut. 

Katsoin sitä paikkaa kohti, minne tuolta istuimelta avautui maisema.

Jokin kutsui:

Mene sinne!

Se oli samaa ikiaikaista asuinaluetta.

Samaa muinaisuutta.

Aurinkoa!

Lämpimää!

Hiekkaranta!

Kiiltävä kaunis vesi!

Tämäkin oli paikka istua. Viisautta. 

Olin niin tyytyväinen, kun tulin tänne!

Tässä minulla oli niin mukava ja lämmin olla. 

Olin iloinen, että valitsin lempeyden kautta! Minulla sai olla lämmin ja hyvä olla. 

Sydämessäni tunsin rämeikkö-tuolin upeuden ja voiman. Sekin olisi ollut ainutlaatuinen mahdollisuus. 

Mutta nyt riisun vaatteeni

ja menen uimaan. 

Olenhan jo tullut perille.

Hymyilen ja otan vastaan.