”Taistelussa sekä voittaja että häviäjä molemmat häviävät.” Buddha

”Taistelussa sekä voittaja että häviäjä molemmat häviävät.” Buddha

Näin alkaa Sharon Salzbergin myötätuntoa käsittelevän kirjan 8. kappale. Pohdin -tätäkin- kirjaa lukiessa, kuinka moni meistä elää tietoisuudessa, jossa nykypäivän maailman sotien ja konfliktien tilanne tuntuu täysin käsittämättömältä. Miten sivistymättömältä tuntuu, että ihminen sotii omia lajitovereitaan vastaan, ja on monin paikoin kykenemätön sen sijaa suuntaamaan mieltään kohti huolenpitoa, vapauden kunnioitusta ja kaiken yhteyden näkemistä. Koen vahvasti, että animistis-shamanistinen traditio myös täällä pohjoisessa lopulta vie kohti haltioitunutta yhteyttä, jossa maailman ja sen yhteydet voi nähdä selkeästi ja ikään kuin luonnon keskeltä. Tämän yhteyden löytymisen myötä, se tuntuu oikealta tavalta ihmisenkin elää ja löytää elämäntapa joka on sopusoinnussa ympäristönsä ja muiden kanssa. Kuinka kuitenkin elää tässä maailmassa, jossa niin moni on vielä vallan ja sodan tahtoinen, niin täynnä egoistista erillisyyden harhaa, niin tuhoava mielensä kiinnekohdissa? Olen ollut niin pettynyt, että niin moni (valtio ja sen kansalaiset) vielä valitsevat mieluummin taistelun, jossa molemmat osapuolet häviävät. Kuin että valitsisivat sen rohkean myötätunnon tien, joka olisi valintana mahdollinen. Myös Suomessa ollaan epäonnistuttu viime aikoina tässä, ja moni näkee nykytilanteen vaihtoehdottomana. Vaihtoehto – myötätunto ja aseettomuus – tuntuu epärealistiselta ja pelottavalta, vaikka se voisi olla oikein tehtynä voimakkaampi vaihtoehto.

Salzbergin (s. 123) lainaama Buddhan sitaatti tarkoittaa sitä, että taistelussa häviäjät häviävät, koska he menettävät valtaa, vapautta, omaisuutta, läheisiä, ja joskus jopa oman elämänsä. Buddhan mukaan kuitenkin myös voittajat tuolloin häviävät, sillä heidän kohtalonaan on olla joidenkin inhoamia, pelkäämiä, tai kadehtimia. Tämä muodostaa koston kierteen, ja jossain kohtaa karminen pyörä pyörähtää siten, että he, jotka voittivat viimeksi tulevat häviämään seuraavaksi.

Pohdin, kuinka ihmeessä tällainen epätietoisuus joka johtaa eräänlaiseen koston kierteeseen ja mielen voiman käytön negaatioihin toisia ihmisiä vastaan, voidaan kääntää siten, että ihminen voi havahtua laajemmassa mittakaavassa.

En tiedä mitä tehdä, mutta otan yhden kiven hiekkarannalla, ja heitän sen veteen. Katson niitä pieniä aaltoja, mitä siitä yhdestä kivestä syntyy. Otan puisen sauvan, ja istun rannalle katsomaan muuttolintujen liikkeitä ja lehtien karisemista puusta syystuulen vaikutuksesta.

Palaan takaisin Salzbergin kirjan johdantoon. Hän kirjoittaa (s. 3), kuinka Buddha kehoitti meitä kylvämään sitä mikä on hyvää (hyvät taidot ja vaikutteet, se mikä johtaa rakkauteen ja tietoisuuteen) ja huomaamaan ne hetket, kun mieli yrittää viedä poispäin siitä hyvästä. Käännän tähän loppuun Salsbergin kirjoittaman Buddhan pidemmän lainauksen:

”Hylkää se, mikä ei ole hyväksi (eng. unskillful). On mahdollista hylätä se mikä ei ole hyväksi. Jos se ei olisi mahdollista, en pyytäisi sinua tekemään sitä. Jos tämän hylkääminen mikä ei ole hyväksi tuottaisi ikäviä asioita ja kärsimystä, en pyytäisi sinua tekemään sitä. Mutta koska se tuo hyötyä ja onnellisuutta, sanon, että hylkää se mikä ei ole hyväksi.

Viljele sitä mikä on hyvää. On mahdollista viljellä hyvää. Jos se ei olisi mahdollista, en pyytäisi sinua tekemään sitä. Jos hyvän viljeleminen toisi ikäviä asioita ja kärsimystä, en pyytäisi sinua tekemään sitä. Mutta koska tämä hyvän viljeleminen tuo hyötyä ja onnellisuutta, sanon, viljele hyvää.”

Näillä lauseilla Buddha kehoittaa kulkemaan jokaisen omaa polkua, missä hyvän viljeleminen rakkauden ja totuuden tähden on mahdollista (Salzberg 2002, 5). Täten tarvitsemme yhä enemmän ihmisiä, joilla on myötätuntoa ja rohkeutta sanoa, että emme hyväksy tätä: Emme hyväksy tätä, että muita kanssaeläjiä tällä planeetalla tapatetaan ja tapetaan turhaa. Emme hyväksy tätä kärsimystä. Emme hyväksy, mitä luonnolle tapahtuu, jos sitä ylikulutetaan. Emme hyväksy, että resurssit menevät pois taiteesta ja kulttuurista. Ja niin edelleen. Ja että tulemme yhteen, pidämme ääntä, ja teemme mitä pystymme tämän maailman kauneuden ja hyvyyden puolesta. Tämä on se perusta, mikä on syy tämänkin Karhun Talon ja sen toiminnan osalta. Täällä se tapahtuu kuuntelemalla luontoa, haltijoita, vesiä, vanhan kansan viisautta, tuntemalla syvästi, hengittämällä hiljaisuudessa, rituaaleilla ja seremonioilla, rummun kautta ja tanssimalla. Kiitos <3

Lähde: Sharon Salzberg (2002). Loving-kindness. The Revolutionary Art of Happiness. Shambala.