Sotiminen ja aseistautuminen ovat katkosta ihmisyydestä ja yhteydestä
Sotakoneistoja tuottavat, kasvattavat ja käyttävät tahot ylläpitävät voimakasta uskomusta siitä, että tietty taho (esim valtio tai ihmisryhmä) on erillinen toisesta tahosta. Tämä erillisyys tuottaa paitsi erillisyyttä muista, myös kyseisten tahojen erillisyyttä itsestään.
Erillisyyden ylläpitämisen taustalla on aina pelko. Tuolloin toinen ihmisryhmä koetaan uhkana. Omaa (poliittista tai ideologista) näkemystä ylläpidetään suojamuurien kanssa, ja uskomuksia ei haluta testata tai asettaa erilaisten näkökulmien alle. Tämä on erillisyyttä maailmasta. Tuolloin ihminen aseistautuu ja alkaa pelkäämään muita. Sotivat tahot luovat paranoiaa, pelkoa, erillisyyttä - kaikkea sitä, mikä vie meitä kauemmaksi tietoisesta ihmisyydestä ja yhteydestä - ja samalla hyvästä elämästä koko planeetalle.
Sotakoneistot vievät meitä myös kauemmaksi tunteistamme ja niiden yhteydestä ajatteluun: Tästä esimerkkinä tähän maailmaan synnytetyt lapset osana sotakoneistoja ympäri maailmaa. Miksi kukaan haluaisi lastaan armeijaan ja ylläpitämään tuota suurta erillisyyden illuusiota? Tarkoitan tällä koko maailmaa: Mitä jos kaikki vain lopettaisivat tämän? Ketkä uskaltavat lopettaa ensimmäisinä?
Maailma on sen sijaan todellisuudessa yhteyttä. Olemme täysin kaikki riippuvaisia toinen toisistamme, niin ihmiset kuin koko luonnon monimuotoisuus. Kokemuksemme on tosiasiassa transpersonaalinen, eli koemme toinen toisiamme. Ei vain oman yhteisön ja lähipiirin välillä, vaan maailmanlaajuisesti ja lajienvölisesti.
Mitä jos menisimmekin tietoisesti yhteyttä eikä erillisyyttä kohti? Suuntautuisimme sen sijaan toinen toisista huoltapitävinä tahoina ja käyttäisimme resurssimme vaaliaksemme toinen toistemme vapautta, turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia - mutta täysin uudella ulottuvuudella. Meidän täytyisi päästää irti ihmiskuntana siitä, mitä olemme uskoneet olevamme tähän asti, ja pyrkiä luomaan täysin uudenlaista yhteistä elämää tällä planeetalla tuosta yhteydestä käsin.
*
Näitä ajatuksia ajattelin inspiroituneena lukiessani Peter Fennerin kirjaa Radiant Mind - kuinka tietoinen ajattelu perustuu nonduaalille yhteydelle eikä erillisyydelle maailmasta tai ihmisistä.