Planetaarinen sosiaalipedagogiikka ja shamaanius-tietäjyys

Kävin Planetaarisen sosiaalipedagogiikan perusteet-kurssin, joka on maksuttomana ja suomenkielisenä saatavilla Itä-Suomen yliopistossa. Mikä kiitollisuus tästä mahdollisuudesta ja kuinka huikea kokonaisuus!

Sosiaalipedagogiikka on kiinnostunut ihmisenä toteutumista suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja maailmaan tilallisesti, ajallisesti ja eettisesti. Planetaarisuus tarkoittaa sitä, että tiedostamme olevamme osa koko planeetan kattavaa biosfääriä. Koska ihmisen vaikutus maapallon luontoon ja ilmakehään on tällä hetkellä on niin älytön, on tärkeää, että pohdimme yhä enemmän sitä kuinka toimimme suhteessa planeettaan ja miten voimme itse vaikuttaa. Mikä on siis sinun maailmasuhteesi?

Kurssia käydessä pohdin, kuinka kaikki mitä planetaarinen sosiaalipedagogiikka pitää sisällään, sointuu jotenkin ihan täydellisesti animistis-shamanistisen maailmankuvan kanssa…Vielä en ihan täysin osaa sitä sanoittaa ja kuvata mitä kaikkea tämä merkitsee: Tunnen vain sydänalassa säkenöintiä ja tietoisuuden avartumista uudella tavalla. Koen lohtua siitä, että tieteen maailmasta löytyy uudenlaisia synergioita erilaisten ja kehollisten, jopa uskomattomien (ei pelkästään uskottavien!) tietämisen tapojen kanssa. Olemme siis jonkinlaisen todellisen tietäjyyden äärellä yliopistossakin nyt uudella tavalla.  

Kuulin useamman kerran kurssin aikana, kuinka nyt on aika kokea ja tuntea enemmän, kuin tietää enemmän: Meillä on jo tarpeeksi tietoa mitä tarvitsemme toimiaksemme planeetan ja kaiken elollisen puolesta, mutta nyt olisi aistimisen, hiljentymisen, meditaation, pysähtymisen, tuntemisen ja hidastamisen aika.

”Ei-tietämisen tila auttaa vastaanottamaan toisenlaista tietoa kuin mikä syntyy rationaalisen ja käsitteellisen tiedon kautta.” Maria Joutsenvirta

Kyseessä on ”avara maailmassa olemisen tila”, jossa puretaan ihmisen tietoisuutta dualistisesta, erillisestä olemisesta, siirtyen kohti suurempaa yhteyttä ja läsnäoloa, intuitiivista viisautta ihmisenä ja yhteisönä olemisessa. Tästä on kyse systeemisessä ajattelussa, että hahmotamme itsemme osana kaikkea tätä maailmaa mitä näemme ja koemme ympärillämme. Maria Joutsenvirta puhui luennossaan jopa ”energeettisestä portista”, kaikkien tietämisen laaduista kohti tulevaisuuden uudenlaista ajattelua ja monimuotoista älykkyyttä. Tärkeäksi nousee kollektiivinen kyky tunnistaa asioita holistisesti, aistillisesti, jopa tulevien sukupolvien ja tulevien lajien kannalta uudenlaisia vaihtoehtoja. Tätä on planetaarinen vastuu ja kestävän tulevaisuuden elinehto. Se luo myös elämäntapaa, jossa koemme merkitystä ja mielekkyyttä elämän luomisessa niin paikallisesti kuin planetaarisesti.

Kurssilla kannustetaan myös yhteisöllisen luovuuden äärelle: luovuutta syntyy ihmisten välisyydessä, joten huomio siirtyy yksilökeskeisestä suorittamisesta yhdessätekemiseen ja suhteisiin.

Suosittelen tätä kurssikokonaisuutta kaikille! Se oli erittäin helppo suorittaa online ihan mistä vaan ja milloin vain. Kurssille ei ole mitään ennakko-vaatimuksia ja sen voi käydä kuka tahansa aiheesta kiinnostunut.

Mitä tulee shamaanius-tietäjyyteen, se on mielestäni eettisesti juurikin tämän samaisen yhteyden ja planetaarisen sivistyksen puolesta toimimista, vastuullisesti tulevia sukupolvia ja muunlajisia ajatellen, sekä ihmisläheisesti yhdessä toimien.