PUUT JA LAJIEN VÄLINEN YSTÄVYYS
Kirjoittettu 13.12.2024
Huh, miten vaikuttava kokemus oli tänään Kaisa Vainion väitöstilaisuus Itä-Suomen yliopistossa! Hänellä on metsätieteen alaan kuuluva väitöskirja Lempipuut: Lajienvälisen ystävyyden näkökulma puusuhteiden moninaisuuteen. Hän itse avasi aihetta näin:
” Tutkimus käsittelee, miten puut eivät ole pelkästään luonnon elementtejä, vaan myös syvästi inhimillisen kokemuksen ja merkityksen kantajia. Ne voivat ilahduttaa, toimia havaintojen ja luontokokemusten kohteina, kietoutua muistoihin ja jopa herättää surua niiden menettämisen myötä. ”
Kaisa Vainio käsitteli sympaattisesti, monipuolisesti ja luovasti puiden merkitystä ihmisille. Esitys oli niin täynnä viisautta nopealla temmolla, että en ehtinyt kirjoittaa ihan kaikkea ylös, mutta tässä mitä ymmärsin ja muistin siitä. Luovana punaisena lankana hänen esityksessään olivat J.R.R. Tolkienin kertomusten puu-metaforat sekä kansanperinteen puihin liittyvät merkitykset . Hän hahmotti, kuinka nämä tarinat ja mytologiat kertovat syvällisesti ihmisten luonnosta ja syvästä yhteydestä puihin sekä koko maailman järjestäytymisestä.
Kaisa Vainio pyysi aluksi, että kaikki tekisivät seuraavan harjoituksen: Sulje silmäsi, ja kuvittele mieleesi elämääsi vaikuttanut puu. Miltä tunnet, mitä kuulet, miltä tuoksuu, mitä näet, kun olet sen vieressä?
Kaisa Vainion mukaan puut ovat muuta kuin resurssi ihmisen toimintaa varten. Hänen väitöskirjansa käsittelee sitä, kuinka puilla on itseisarvo ja jopa persoonallisuutta. Hän käsitteli ihmisten kokemuksia puiden kanssa, ja kuinka puut esimerkiksi parantavat läsnäolollaan ihmisen sairastuessa, traumoissa, ja monenlaisissa epätasapainon tiloissa. Puiden menettäminen sen sijaan vaikuttaa ihmisiin usein suruna, ja jopa konfliktina ihmisten välillä. Tärkeän puun menettäminen voi tuntua ihmisestä jopa siltä, että ihminen menettää osan itsestään.
Teoreettisesti hän yhdisti ekologian puolelta ominaisuuksien ekologiaa ja ihmistieteiden puolelta monilajista perspektiiviä. Hän käytti biophilia-hypoteesia, ja kaikki nämä käsittelytavat tutkivat eri lajien välistä vuorovaikutusta. Biophilia viittaa luontorakkauteen, ja kuinka tunteet luovat suhdetta luontoon.
Kaisa vastasi tutkimuksensa käytännön merkityksestä näin: ” Tulevaisuuden vihersuunnittelu voi ottaa huomioon puiden hyvinvointivaikutukset kaupunkiympäristöissä. Puut eivät ole pelkästään ekologisia elementtejä, vaan niihin liittyvät tunteet, muistot ja symboliset merkitykset vaikuttavat merkittävästi ihmisten hyvinvointiin. Tulokseni viittaavat siihen, että mahdollistamalla erilaisia puusuhteita voidaan vastata monenlaisiin emotionaalisiin tarpeisiin. Esimerkiksi osallistava kaupunkisuunnittelu voisi tarjota ihmisille mahdollisuuksia istuttaa ja hoitaa puita myös urbaanissa ympäristössä. Tämä on erityisen tärkeää heille, joilla ei ole mahdollisuutta viettää aikaa luonnossa tai omistaa omaa pihaa. Jo kontaktilla yhteenkin lempipuuhun voi olla merkittäviä vaikutuksia ihmisen kokemukseen ympäristöstä. Puiden rooli kaupunkiympäristöissä tulisi nähdä mahdollisuutena tarjota luontoyhteyden positiivisia vaikutuksia osana arkista elämää.
Symboliset merkitykset, kuten henkilökohtaiset muistot ja paikallinen historia, tuovat puihin syvempiä tasoja, jotka voivat tukea ihmisten onnellisuutta ja merkityksellisyyden kokemusta. Kun puu toimii mielipaikkana tai tarjoaa transsendentin, ihmistä suuremman merkityksen, se vahvistaa ihmisen yhteyttä luontoon, identiteettiin ja ympäristöön. Näin ollen ympäristösuunnittelussa tulisi huomioida, että puiden säilyttäminen, istuttaminen ja niiden ympärille rakentuvat kokemukset voivat edistää sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia ja luoda kestävän suhteen luonnon lisäksi kaupunkiympäristöön, jossa ihmiset elävät. ”
Kaisa Vainion tärkein viesti oli, että voisimme nähdä puut tämän planeetan kumppaneina. Tällainen näkökulma, että näemme puiden syvällisen, parantavan ja kumppanuuden merkityksen on hyvin erilainen kuin että puut olisivat vain resurssi.
Pidin erityisesti siitä, että Kaisa Vainio vetosi lopuksi kuulijoihin: Että menisimme sen itsellemme tärkeän puun luokse. Ja tämän jälkeen, istuttaisimme puun. Istuttaisimme sen tuleville sukupolville ja heidän ilokseen. Tai istuttaisimme sen esivanhemmille, heidän kunniakseen. Tai istuttaisimme sen ilmastotekona. Tai istuttaisimme sen eläinten ja lintujen iloksi. Tai että istuttaisimme kodin pihaan pitämyspuun. Tai että istuttaisimme juhlapuun! Tai että istuttaisimme puun sen itsensä takia!
Toivottavasti tämäkin tutkimus vaikuttaa siihen maailmankäsittämisen tapaan, millä tulevassa huomioimme muut kuin ihmislajin, ja kuinka ihmisen hyvinvointi on riippuvainen myös puista.