USVAN VAALIMANA HIIDEN HILJAISUUDESSA

Viime viikolla oli maisemassa kaiken kattava usva, joka ei poistunut kertaakaan päivien aikana. Vietimme puolet viikosta Tiilikkajärven kansallispuiston kupeessa ja harmaassa järvimaisemassa, jossa oli hiiden hiljaista.

Kun heräsin aamulla, tunsin, kuinka usva oli hoitanut minua ja pientä yhteisöämme metsän siimeksessä. Se oli tullut osaksi sieluamme, joka oli kuullut hiiden kutsun.

Hiiden kutsu oli kauneutta ja yhteyttä varten. Se avautui lauluilla, uhrilahjoilla ja sydämellisellä läsnäololla. Se avautui kunnioituksella ja nöyrästi maata tervehtimällä. Se avautui myös hymyilemisellä ja pyhällä leikillä.

Kävimme viikonlopun aikana tuossa usvassa ja harmaudessa myös avohakkuu-aukealla. Niitä riittää Pohjois-Savossakin, ja usein niitä näkyy aivan kansallispuistojen vieressä, kuten täällä. Teimme avohakkuu-aukealla Radikaalin Ilon harjoitteen, jonka on kehittänyt amerikkalainen heimonvanhin Trebbe Johnson. Menetelmässä avaudumme tuntemaan ja kokemaan, mitä paikassa tapahtuu juuri nyt, tunnemme ja välitämme sitä tuntemusta, jonka jälkeen luomme kauneutta siinä paikassa.

Tämän vastavuoroisuutta avaavan hetken jälkeen suuntasimme vasta suojeltuun hiisi-luontoon. Hiisi näytti meille vanhat silmänsä, näki meidät, ja auttoi meitä muistamaan, ymmärtämään, kokemaan, itkemään, iloitsemaan ja tunnistamaan toinen toisemme.

Nyt on aika edelleen rauhoittua kekri-viikkoon ja sen tunnelmiin. On aika rakastaa loka-marraskuun pyhää ja transformatiivista aikaa.  On aika, jolloin voi antaa lempeän surun tulla, on aika itkeä ja tuntea kaipuuta, on aika muistaa heitä jotka ovat nukkuneet pois tämän vuoden tai muinaisina aikoina, on aika edelleen antaa usvan syleillä ja hoitaa. Siunauksia viikkoosi, rakas luonnonolevainen!